Seikkailua sulkaviidakossa

“Jos minusta ei kuulu varttituntiin, lähettäkää apujoukot.”

Pari viikkoa sitten lokakuisena iltana työkeikalta kotiin ajaessani satoi – vastaantulevien autojen valot häikäisivät, koska valo taittui tuulilasiin pyyhkijänsulkien jättämistä raidoista. Syksyn pimeyden ja sateiden saapuessa huomaa hyväkuntoisten pyyhkijöiden merkityksen – omani alkoivat olla tiensä päässä.

Aiemmin vuosia työsuhdeautoilua harrastaneena en ollut vaihtanut autoon pyyhkijöiden sulkia itse, joten sulkahyllyille ei ollut tarvetta vierailla vuosiin. Nyt Seatin kohdalla tuli tarve mennä hyllyjen väliin seikkailemaan vuosien tauon jälkeen.

Ensiksi piti tietysti hieman ottaa mallia vanhasta sulasta ennen uuden hankkimista. Nykyautoissa käytetään sulkina ns. aerosulkia, joissa ei ole mukana metallista tukea, vaan taipuisa sulka muotoutuu hyvin tuulilasin muotojen mukaan. Partanen tuli assistentiksi sulkaostoksille kanssani ja kahteen pekkaan karsimme vaihtoehdoista silmämääräisesti noin puolet välittömästi pois.

Tämän jälkeen piti löytää sopivan mittainen sulka kuljettajan puolelle. Pituudet vaihtelevat vajaasta 400 millimetristä aina yli 700 millimetriin. Ota näistä nyt taas sitten selvää.

Hetken pähkäilyäni pysähdyin tutun sulkavalmistajan aero-sulkien kohdalle? Voisiko se löytyä tästä. Yksi sulka käteen, mutta paketin takaa ei löydy sopivuutta Seatin kanssa. Ihan hakuammuntaa jälleen kerran! Toinen, kolmas sulkapaketti käteen ja oikeaa ei löydy. Neljäs, tämä se taitaa olla?

Samaan aikaan mukana ollut Jussi tutkii katalogeja hyllyn toisessa päässä. “Mikä malli?” kuuluu kysymys, johon heitän vastauksen. “Se se on”, Partanen vastaa voitonriemuisesti. Kun sulkapaketin koodeja osaa lukea oikein, koodistosta löytyy myös apukuljettajan puoleisen sulan oikea koodi. Se löytyy samasta hyllystä ottamalla puolikkaan askelen vasempaan.

“No eipä se tuon vaikeampaa ollut”, Partanen virnuilee vieressä, mutta annas olla. “Ei tämä tässä vielä ollut, täytyy etsiä, löytyykö halvempaa vaihtoehtoa.”

Alkaa uusi kierros hyllyjen välissä. Nyt on tiedossa sulkien pituudet, joten kilpailevien merkin kimppuun. Toteamme, että vain yhdeltä toiselta sulkavalmistajalta taitaa löytyä sopivaa ja täsmälleen vastaavaa tuotetta. Nyt jo yhden kierroksen kokeneina sulkien etsijöinä teemme tiimityötä ja mieleen painamiemme speksien perusteella selvitämme noin neljässä minuutissa kilpailevan sulkamerkin sopivat mallit.

Nopea laskutoimitus päässä, ottamalla etsimämme ensimmäisen vaihtoehdon, säästän noin kuusi euroa. “Nämä otetaan”, huikkaan Jussille ja matkalla kassalle pyöräytän vielä palvelupisteen kautta ja varmistan, että tuli otettua oikeat sulat oikeaan autoon.

Sulat auton takapenkille, sillä tässä lokakuisessa vesisateessa autovaraosaliikkeen parkkipaikalla en ala niitä vaihtamaan, ne ehtii myöhemminkin.

Istun autooni ja tajuan samantien – ennen kuin sulat vaihtaa, auton tuulilasi olisi myös syytä vaihtaa: tuulilasissa menevä poikittainen halkeama todennäköisesti syö kuljettajan puoleista sulkaa turhan tiheään.

-manu-

photo by Jussi Partanen
Sulkametsällä ei hevin hymyilytä. Henkilökunnan hyödyntäminen suositeltavaa.

2 thoughts on “Seikkailua sulkaviidakossa”

  1. Moi!

    Mitä sulat maksoivat ja minkä mallin ostit? Nämä olisi hyödyllisiä tietoja blogijutussa.

    Mä kävin viime viikolla ostamassa Leoniin uudet tuulilasinpyyhkijänsulat autoliikkeen varaosatiskiltä. Kerroin rekisterinumeron ja sain sulat, jotka maksoi 42 e. Helppoa ja nopeaa!

    Aloin ostaa valmistajan omia sulkia siinä vaiheessa, kun joskus ostin Poloon tarvikesulat ja vaikka ne oli varmasti merkitty autoon sopiviksi, oikea sulka hipoi A-pilaria.

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.