Teippaus antaa uutta ilmettä! – Pitkästä tavarasta vai valmiilla sapluunalla?

Jo alusta alkaen meille on ollut selvää, että Seatien ulkomuotoa stailataan ainakin vanteet uusimalla ja jonkun sortin teippauksilla. Autojen vanteiden valinnasta voit lukea muun muassa täältä. Seat Leon Fr:n keulan ilme on tehtaan suunnittelupöydältä tullessaan varsin onnistunut jo ilman minkään sortin korisarjaa tai ehostusta – teippaus tekee sille kuitenkin viimeisen silauksen.

Koska stailauksemme esikuvana on Cupra, niin siihen verrattuna Fr:n ilmeestä uupuu se lopullinen puraisu. Kiikariin otettiin ensiksi keula. Cuprassa eturekisterikilven takana on mustaa muovia, mikä luo eteen isomman mustan alueen, ikään kuin suuaukon. Eli tarvitaan lisää mustaa!

Mistä liikkeelle? Hetki Ebayssa ja Amazonissa osoittivat meillä olevan hengenheimolaisia. Tarjolla oli metritavaraa sekä 5F-Leoniin muotoon leikattua cupramaista teippiä. Roolijako olisi selvä: toinen tilaa Seatiin rekisterikilven alle saatavan valmiin palan, ja toinen saa ähertää metritavaran kanssa.

Jussi tilasi valmiiksi muotoon leikattu palan Amazonista. Hintaa pienellä teipinpalalla oli hurjat 30 euroa.

Manun nakki oli tehdä kaikki “pitkästä tavarasta”. Koko 150 cm x 50 cm pala mustaa vinyyliä löytyi Yliteippaus.fi -nimisestä nettikaupasta 16 euron hintaan. Lisäksi tilattiin pehmustettu muutaman euron hintainen lasta teippien kiinnittämistä varten. Kun kusti oli polkenut, alkoi itse työ.

Manu:

“Päätin ottaa sen strategian, että leikkaisin ensin kalvosta palan, joka oli kooltaan sinnepäin. Kun saisin läntättyä sen paikoilleen, niin leikkaisin askarteluveitsellä ylimääräiset tarkasti pois. Leikkasin vielä esivalmistelemani palan kahtia asennustyötä helpottaakseni, jääköön pieni sauma sitten rekisterikilven alle.

Heti alkuun kävi niinkuin olin pelännytkin: väliin jäi ilmakuplia – kouluajan kirjanpäällystykset tulivat mieleeni. Kalvo ei ole aivan armoton asennuksessa ja huonosti menneen kohdan voi nostaa irti ja lastata uudestaan. Kärsivällisyyttä lastan kanssa, niin siihen se kalvo alkoi painua auton pintaan odotusten mukaisesti. Kun molemmat palat olivat pinnassa, oli aika käyttää skalpellia.

Koska autoni väri on valkoinen, piti veitsen käytössä todella tarkkana. Kaikki epäsuorat vedot näkyvät todella helposti mustan ja valkoisen rajalla. Vaikka Partanen on monta kertaa ylistänyt autoni valkoista väriä paremmaksi, kuin omaa harmaata, tässä kohtaa harmaa väri on parempi – tai no, ainakin anteeksinantavampi. Eikä ne veitsen vedot ihan niin hyvin menneet kuin mitä oli ajatellut, mutta olkoon. Tämä oli harjoitustyö, kalvo on onneksi edullista ja sitä voi ostaa lisää ja asentaa joskus tämän vielä uudelleen.

Koska ajattelin jo olevani suhteellisen kokenut teippaaja ja metritavaraa oli vielä, päätin ottaa puhteeksi myös etuhelman ohuen korin värisen osuuden. Siinä olikin haastetta hieman enemmän sillä teipattava pinta on kaareva joka suuntaan, eli teippiä pitäis täten saada venymään vähän joka suuntaan.

Jälleen leikkasin teipistä sellaisen palasen minkä kuvittelin riittävän peittämään teipattavan alan. Aloitin helmapokkauksen päältä kiinnittämään teippiä vieden sitä sivulle päin. Niinhän siinä kävi, että en lämmittänyt tarpeeksi teippiä alussa eikä se siksi venynyt riittävästi siihen suuntaan mihin sen olisi pitänyt venyä. Sen vuoksi teippaukseen jäi ikäviä ruttuja ja tekemäni alku oli pakko ottaa uusiksi. Revin teipin pois ja käänsin palan ympäri siten, että aloitin leikkaamani pitkulaisen palan ehjällä reunalla taivuttamaan sitä uudelleen.

Hankaluus teipin venyttämisessä oli nimenomaan siinä, että kaksi kättä ei riittänyt. Yhdessä kädessä piti pitää kuumailmapuhallinta, toisessa lastaa, mutta kolmas käsi tarvittiin vielä teipin venytykseen. Partanen avuksi, ja johan alkoi tapahtua. Kaksissa miehin saimme teipin lopulta venytettyä etuhelman ympäri lämmittämällä sitä tarpeeksi. Ihan priimaa jäljestä ei tullut, mutta lähes. Veitsen vetojen kanssa saa olla tässäkin todella tarkkana, jotta valkoisia alueita ei tule näkyviin.

Näin jälkiviisaana voin sanoa, että jos asentaisin teippauksen uudelleen, tietäisin miten siitä tulee parempi. Aloittamalla otsapinnasta keskeltä, venyttämällä päälle, alle ja auton etukulmia kohti. Lisäksi yläreunan olisi saanut painettua ja venytettyä ylägrillin reunan alle. Kävi ilmi, että grilliä varovasti nostamalla saa mustanosion alareunaa sen verran irti, että teipin reuna menee nätisti grillin alle.

Teippiä kuitenkin jäi vielä sopiva pala, että ehkä tämä teippaus tehdään vielä uudelleen!”

Jussi:

“Verrattuna Manun toista tuntia kestäneeseen vaiherikkaaseen teippaukseen, minun teippaus oli tylsä. Aikaa kului vartin verran rekisterikilven irroituksesta alkaen.

Muotoon leikattu pala oli just eikä melkein ja siinä oli riittävät varat taivuttaa teipin reunaa jemmaan mustan muovin ja etumaskin väliin. Veitsellä jouduin hieman siistimään, kun teippi meni muutaman millin vinoon. Kaiken kaikkiaan kuitenkin simppeli juttu.”

Mitä tästä kaikesta opimme? Aika paljon itse asiassa. Ainakin sen, että kalvoa voi lämmittää ihan reilusti, silloin se on käsittelijän ohjattavana kaikkein parhaiten. Lisäksi voimaa voi käyttää ihan huolella, kalvo myös venyy hyvin paljon eikä mene helposti rikki. Teippaus vaatii hieman opettelua, mutta ei ole ylivoimaisen vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, vaikka kumpikin teki tätä ensimmäistä kertaa. Tekemällä oppii ja samalla sai rohkaisua kokeilemaan uudelleen. Lisäksi autot saivat juuri sitä toivottua muutosta ulkonäköön. Pysäköintitutkien anturitkin muuten toimivat moitteetta yliteippauksen läpi!

Seuraavat teippaukset ovatkin jo suunnitelmissa!

-jussi ja manu-