Autokuume: TOP 5 unelma-autoa alle 10k€

Autokuume. Sitä on ilmassa joka kevät yhtä varmasti kuin katupölyä. Kun päivä alkaa pidentyä, alkaa myös autokuume notkistella raajojaan. Oireena on moraalittomiin määriin kasvava automyyntisaittien selaaminen: aamukahvilla Mobile.de, vessassa Autoscout24.com, duunissa Nettiauto, lounaalla kaikki kolme ja ranskalainen Leboncoin.fr jälkiruuaksi. Rotaatio toistuu pariin kertaan päivän aikana. Sairasta, mutta niin hauskaa ja kausiluontoista.

Riippuen sen hetkisestä rohkeudestani, auton metsästys tapahtuu muutaman tonnin ja max 30k€ välillä. Muutaman tonnin autoon ei välttämättä tarvitse alkaa rahoitusta pohtimaan, joten ote on leikkisämpi niiden selailussa. Kalliimpaan pitää jo laittaa lakkia kouraan, joten niitä selailee “vakavammin”. Toisin sanoen, ikkunashoppailuni vire on päivästä kiinni.

Tällä kertaa listaan TOP 5 autoa alle 10 000 euron. Yhteistä näille kaikille on se, että yhdenkään ratin takana en ole koskaan ollut. Osa niistä voisi olla käyttöauton ja harrasteauton yhdistelmä, osa silkkaa harrastusta.

BMW 325i E30

Tätä toisen sukupolven 3-sarjalaista valmistettiin vuosien 1982–1994 välillä. Löytyy nelivetoa, kaikkia korimalleja ja lukuisia malleja perusmallien lisäksi: M3, 318is, 325e. Minua kiinnostaa 325i – ja jos eteen tulee hyvä yksilö – niin miksei nelivetoinen 325ix.

2,5-litrainen 12-venttiilinen rivikuutonen tuottaa 170 hevosvoimaa ja 222 newtonmetriä vääntöä. Tämä olisi reipas korotus nykyisen harraste-Alfan tehoihin (148 hv, 186 Nm). Bemu tarjoaisi käytännöllisyyttä, todennäköisesti hienoa ajettavuutta ja reippaasti nostalgiaa.

Mutta kuten Alfani, myös E30-yksilöt ovat vanhoja. Tässä hintaluokassa kyseiset kolmossarjalaiset eivät ole showroom-kalustoa, joten mahdollisimman riskittömän yksilön löytäminen vienee aikaa. Luin muun muuassa tämän ostajan oppaan.

Fiat X1/9

Bertonen tussista alkunsa saanut kiila on kiinnostavaa katseltavaa. Vuosien 1972–1988 välillä valmistettu kaksipaikkainen, keskimoottorinen, takavetoinen targa oli aikansa yllättäjä. X1/9 oli pieni ja erinomainen ajettava. Kiitos kuului McPherson-joustintuille edessä sekä takana ja alhaiselle omamassalle. Ja löytyipä autosta levyjarrut jokaisesta nurkasta. Vuodesta 1983 vuoteen -88 näitä myytiin Bertone x1/9:nä.

Tehoja oli 77–86 hevosvoimaa riippuen moottorista. Näemmä on ollut suosittua vaihtaa X1/9:n vakiokone Fiat Uno Turbon koneeseen. Tehoa tuosta vakiona löytyi parhaimmillaan makoisat 115 hevosvoimaa. Ja X1/9 ei paina mitään.
Jotain vuosia sitten olin jo melkein tällaisen omistaja. Myöhästyin tarjouksen teossa joitain tunteja ja joku onnekas vei sen. Se olisi varmasti ollut hauska värkki, sillä siinä juurikin Uno Turbon moottori.

Range Rover, 1. sukupolvi

Ensimmäisen sukupolven Rangea valmistettiin 26 vuotta, ja minua se houkuttelee aikaa kestäneillä selkeillä linjoillaan. Luvassa olisi varmasti eppoisaa menoa – jos löytäisi hyvän yksilön – ja käytännöllisyyttä.

Levyjarrut, kierrejouset sekä materiaalivalinnat tekivät aikanaan pesäeron muihin työkalumaisiin maastoautoihin. Vinyylin ja halvan muovin sijaan sisätiloissa hiplattiin kangasta, nahkaa ja puuta. Range Rover kelpasi brittikuninkaallisille vapaa-ajalla ja virassa. Prinsessa Diana ja prinssi Charles huristelivat tämän tästä Rangella.

Ensimmäisen sukupolven Range Roverin nokalla nähtiin useampi V8-motti, mutta luotettavimmaksi on ylistetty 3,9-litrainen 182-heppainen yksikkö. Tarjonta 3,9-litraisena on niukkaa ja hinnat lähempänä 10 000 euroa. Täällä kiinnostava ostajan opas klassikko-Rangelle!

Renaultsport Clio 197/200

Ranskalaisten tehoviistoperiin tutustuin parisen vuotta sitten Peugeot 306 GTI:n puikoissa. Ostimme sen melkolailla heräteostoksena Espoosta eräs sunnuntai. Se oli vaatimattoman näköinen, mutta tarjosi iloa eurolle huikeasti. Pökötti oli käyttöautona ja ilovehkeenä minulla puolitoista vuotta ja siitä jäi hyvä maku. Ei sen sähköistä, tosin. GTI:n alustaa ja moottoria jäi sitäkin enemmän ikävä.

Niinpä, modernimpi, sivistyneempi versio tehoranskiksesta on korkealla listallani. Monien ylistämä kolmannen sukupolven Clio RS vaikuttaa paperilla varteenotettavalta ja hintakin näyttänee asettuvan nykyään sopivasti alle kympin (okei, verot päälle). Kaksi litraan ja noin pari sataa vapaastihengittävää heppaa nyhtää alle 1300 kilon viistoperää eturenkailta. Kaksi isoa pakoputkea ja diffuusori meille nörteille kertomaan, että “Hei, nyt on spessumpi Clio alla”.

Recaron kuppipenkit ja Cup-alusta ovat ehdottomat varusteet Renaulsport Clioon.  Suomessa näitä ei juuri ole tullut vastaan, ja ne Nettiautossa olleet ovat hävinneet livakasti. Haluttua tavaraa.

Täällä napakka ostajan opas Clio III Renault Sportille.

Toyota MR2 mk2

Joskus Toyota on valmistanut takakeskimoottorista ja takavetoista avoautoa. Moista voimalinjan asetelmaa tapaa nähdä Ferrarissa, mutta tuota näin Toyota teki piskuisen MR2:n kanssa kolmen mallisukupolven verran aina 2000-luvun puolelle asti.

Paperilla ja kuvissa ensimmäisen mallisukupolven valtit ovat kiilamainen kasarikulmikkuus, 7000 rpm kierrosraja ja ilmava omamassa: alle 1000 kiloa! MR2 otteli samoin eväin kuin Fiat X1/9 lähes kaikilta osin.

Mutta, minua kiinnostaa enemmän 2. sukupolven MR2 (1989-1999). Vaikka se on painavampi, on se sisätiloiltaan antoisampi ja käytössä varmasti mukavampi. MR2:een on tarjolla hurja määrä vara-, tuning- ja viritysosaa riippuen mihin moottoriin päätyy.

Jenkit ja japanilaiset saivat 2,0 litran turbokonetta meidän eurooppalaisten tyytyessä vapaastihengittäviin 122 ja 156 hevosvoimaisiin. Jenkkimarkkinoille mennyt 3S-GTE moottori on tällä hetkellä kiinnostavin.

Täällä ostajan opasta 2. sukupolven MR2:een. Näemmä 2. sukupolven moottoritilaan loksahtaa Toyotan oma 3-litrainen V6. Ja TRD tarjoaa tuohon mekaanista ahdinta. Jos moinen mahdollista, niin se kuulostaa liki täydelliseltä se.

Näillä rohdoilla autokuume etenee kohti vääjäämätöntä loppuaan.

-jussipartanen-