Luisuja ja pauketta – Ford Focus RS vs. BMW M140i xDrive

c

Lähellä ovat toisiaan – myös suorituskyvyssä! BMW M140i xDrive A (340 hv, 500 Nm, 0–100 km/h 4,4 s) ja Ford Focus RS (350 hv, 440 Nm, 0–100 km/h 4,7s).

Siitä lähtien, kun Ford Focus RS tuli parkkiruutuuni, olen himoinnut mahdollisuutta päästä testaamaan sen nelivedon. Sitä on kehuttu vuolaasti, eivätkä Youtuben sivuluisuvideot vähennä testipoltetta. Samaan aikaan kaverini veti ässän hihastaan ja nokitti ostamalla BMW M140i xDriven.

Ford Focus RS mk3 ja BMW M140i xDrive ovat erilaiset tulkinnat samankaltaisesta kulkineesta: paljon tehoa ja nokkela neliveto kompaktissa paketissa. Ford on manuaali, BMW automaatti. Fordissa on neljä sylinteriä, BMW:ssä kuusi. Fordissa on spoileri, Bemari on tyylikäs.

Kaverini M140i xDrive on makoisa kokonaisuus. On BBS:n vannetta, niukat kilsat, ylistetty ZF:n valmistama Steptronic Sport -automaattilaatikko ja leuhka nahkasisustus.

Erityisesti minua on kiinnostanut Bemun kuutoskoneen ja nelivedon kombo.

Toistemme renkaita muutamat kerrat potkittuamme, tulimme ainoaan oikeaan johtopäätökseen: nämä laitettaisiin yhtä aikaa linttaan radalla.

Sohjoa, peilijäätä ja pakkaslunta

Helmikuinen lauantai valkenee ja Premier Parkin ajoharjoittelurata kylpee auringonpaisteessa. Etelä-Suomessa runsasluminen pakkasjakso on väistynyt leudomman tieltä ja isot kinokset ovat sulaneet todella nopeasti. Meille tarjoillaan lunta kaikissa muodoissa: paikoittain oikukasta loskaa, parissa mutkassa pitävää pakkaslunta ja varjoissa armotonta peilijäätä.

Analyysi: hauskanpitoon soveltuvia mutkia olisi kolme kappaletta. Yksi neulansilmä oikealle, yksi 90-asteinen vasemmalle ja sitten s-mutka.

RS:ssä on neljä ajomoodia: Normal, Sport, Race track ja Drift.  Erot näiden kesken syntyvät moottorinohjauksen, ajovakaudenhallinnan, iskunvaimennuksen ja ohjauksen muutoksilla. Käytännössä ne ovat joko Normal- tai Sport -asennossa. Race Track- ja Drift-moodeissa myös ajovakaudenhallinta on joustavampi luisujen tulkinnassa eikä se puutu toimintaan niin herkästi. Sen saa myös kokonaan pois päältä. Valintoja, valintoja…

Haluan todeta, pitävätkö väitteet vähäisestä puskemista sekä hallittavasta yliohjautuvuudesta paikkansa. Focus pitäisi saada linttaan vaivatta ja pidettyä hallittu slaidi hyppysissä. Niinpä keskittyisin Race track -moodiin, sillä meillä on aikaa rajallisesti ja tuo ajomoodi antanee parhaiten käsityksen nelivedon toiminnasta. Race track -moodissa kaikki on Sport-asennossa ja pakoputkistossa oleva läppä jää auki. Luvassa on pauketta normaalia enemmän.

Painallan ajovakaudenhallinnan vielä kokonaan pois päältä ja loppusilaukseksi iskunvaimennus Normal-asetukseen. Race track -moodin Sport-asento olisi liian jäykkä päivän olosuhteissa.

Kevyestä puskemisesta hallittuun luisuun

Aloitan rauhallisesti ja ohitan Premier Parkin uunituoreen Volkswagen-Audi-Seat -kaluston. Klubitalon takana tasaisella osuudella odottaa loskainen neulansilmä.

Mutkan alussa RS haluaa hieman puskea. Auton dynaaminen voimanjako taka-akselilla haistaa tilanteen ja jakaa voimaa salamannopeasti ulkokurvin takarenkaalle. Ajolinja alkaa kiristyä ja peräpää pääsee mukaan toimintaan. Tuntuu hämmentävältä, miten hallitusti ja sukkelaan RS:n perä pääsee vainulle kulkusuunnasta. Neliveto haistelee sensoreita ympäri auton 100 kertaa sekunnissa ja mukauttaa toimintaansa sen mukaan.

Hallittu nelipyöräluisu loskaisessa neulansilmässä antoi itseluottamusta ja kerään lisää vauhtia. Seuraava etappi on viidenkymmenen metrin päässä mäen päällä: tiukka mutka vasemmalle, jossa odottaa lunta ja pitoa enemmän.

Tulen ulkoreunasta kohti sisäkurvia ja kaasulla taas sivuttaispito pois. Nyt neutraali nelipyöräluisu on aistittavissa herkemmin jo heti mutkan alussa. Luisu on edellistä mutkaa vauhdikkaampi ja pääsen jopa hieman vastaohjauksen makuun. Pakoputkista kuuluu pari poksahdusta kaasulta hellittäessäni. Hetken olen Talvirallin pikataipaleella.

Ysikymppimutkan jälkeen edessä on keilojen pujottelu peilijäällä, jossa nopeus on pudotettava liki hölkkävauhtiin. Osuus on sivusta seuraavalle aika draamaton, mutta ratin takana tarina on toinen.

Keiloja väistellessä aistii parhaiten miten takapään voimanjako vasemman ja oikean puolen välillä auttaa ajolinjan pitämisessä. Juuri, kun tuntuu menevän pitkäksi ohi keilan, taka-akselin voimanjako kiristää taas ajolinjan. Keilat pysyivät pystyssä – useimmiten – vaikka etupäällä ei ole pitoa nimeksikään. Olen ymmälläni ja samalla vaikuttunut nelivedon toiminnasta.

Sitten olisi edessä s-mutka, jossa voisin linkittää kaksi vastakkaista mutkaa toisiinsa hallitulla painon siirrolla ja nelipyöräluisulla. Ensimmäistä mutkaa edeltävä varjoisa suora on pakkasen puolella, mutta mutkat plussan puolella. Tulen taas ulkoreunasta kohti oikealle taittuvaa tiukkaa mutkaa. Irroitan perän nyt oikein kunnolla kerätäkseni painonsiirrolle liike-energiaa. Perä irtoaa liiaksi ja ratin takana tulee kiire. RS:n nopea ohjaus auttaa tässä ja kurssi oikenee. Silti, s-mutkan vasemmalle taittuva mutka menee pitkäksi ja ulos tullaan penkkoja hipoen. Korikorjaamon laskut vilistävät samalla silmissä penkan lähestyessä. Selvittiin säikähdyksellä, mutta olkoon opetus tuon mutkan luonteesta tänään. Kiihdytys ylämäkeen ennen jäistä mutkaa pääsuoralle. Kierros on takana ja uutta alle.

Jään parin kierroksen jälkeen katselemaan kaverini menoa. Bemun perä irtoaa näyttävästi ja loskalumi piirtyy auringossa terävänä. Luisujen pituuksista voi päätellä hauskaa olevan. Painun takaisin Recaroiden hyväilyyn ja nostan kytkintä.

Tämä on toiminnan kaava seuraavat puolitoista tuntia. Neliveto ja mutkat tulevat tutummaksi ja luisujen kulmat sekä pituudet kasvavat. Saanpa jopa linkitettyä s-mutkan sulavasti eikä autoon tule vaurioita.

Drift-moodin kokeilu jää mitäänsanomattoman lyhyeksi, sillä rata alkaa olla meidän jäljiltä jo aika finaalissa. Paikoittain asfaltti paistaa ja mutkien luonne tuntuu muuttuvan auringon marinoidessa Premier Parkia.

On ilmeistä, että kolmannen sukupolven Ford Focus RS on erityinen kokonaisuus. Neliveto imartelee kuskia ja tekee huimatkin luisut mahdollisiksi. Jään innolla odottamaan kesäisiä rata-ajoja pitävällä pinnalla. Ehkäpä silloin sitä Drift-moodia ehtii testaamaan…

Entä se M140i xDrive…?

Ennen kuin rata on täysin tahkottu, otan aikani Bemun kanssa.

BMW M140i xDrive ei paljoa huutele piilevistä kyvyistään. Valkoinen väri ja 225/45/17 kitkarengastus saa teho-Bemun näyttämään miltä tahansa M-sport -paketilla varustellulta diesel-Ykköseltä. Viitteitä 340 hevosvoimaisesta turboahdetusta kuutoskoneesta ei ole. Paitsi ne tuplaulostulot.

Istun kuskin paikalle. Materiaalit ovat hippasen Focusta laadukkaammat ja ohjaamo muutenkin modernimman oloinen. Täällä istutaan paljon alempana kuin RS:ssä. Penkit eivät ole niin tyköistuvaa sorttia kuin RS:n kuppi-Recarot. Ajoasennon saa säädettyä täydelliseksi. Ja se Bemun M-sport ratti, voi kiesus. Se tuntuu hyvältä käteen eikä tee pahaa katsoakaan. Mutta, liikkeelle – vielä, kun mutkissa on lunta jäljellä. Valitsen Sport+ -ajomoodiksi, jolloin ESP on pois päältä.

Vaihdevalitsin riuhtaustaan manuaaliasentoon, jolloin voin käskyttää ZF:n 8-portaista laatikkoa rattiläpysköistä. Kaasutan parkkipaikalta ja vaihdan kakkosvaihteelle. Sadan metrin jälkeen on selvää, että M140i xDrive olisi mieluisampi matka-auto kuin RS. Täällä on niin hiljaista ja värinätöntä.

Loskamutkissa suditellessa BMW:n ohjaus tuntuu paljon kevyemmältä ja tunnottomalta verrattuna RS:ään. Vaatii pari kierrosta, että saan käsityksen ohjauksen Bemun ohjauksen luonteesta. Olisikin hauska kokea tämä teho-Bemu vastaavalla rengastuksella kuin RS (235/35/19). Kenties tuolloin Bemun ohjauksesta välittyisi enemmän viestejä hyppysiini.

M140i xDriven neliveto sen sijaan on hauska. Perä irtoaa herkemmin kuin Focus RS:ssä ja mutkat pystyy ottamaan leikkisästi alhaisemmalla nopeudella. BMW:n putkisto tarjoilee huomattavasti hienostuneemmat äänet. Siinä missä RS:n putkisto räksähtelee ja pärskii täyskaasulta nostaessa, M140i:n tuplaputkista kuulemme hennon yskäyksen – ikään kuin se selvittäisi kurkkuaan. Ei huono näinkään, vain erilainen.

Vääntöä Bemussa on tarjolla enemmän ja alhaisemmilla kierroksilla. BMW B58-mallimerkitty kuutosturbokone tarjoilee 500 newtonmetriä 1520–4400 kierroksilla. Fordin 2.3 Ecoboost jää kakkoseksi 440 newtonmetrillä, mikä on tarjolla 2000–4000 kierrosalueella. Overboostilla saa lukeman hetkeksi 470 newtonmetriin. Luvut Bemun ja RS:n välillä eivät vaikuta merkittävästi eroavan, mutta ratin takana eron tuntee. BMW on karvan verran halukkaampi etenemään näissä kakkosvaihteen mutkissa.

Focus RS ja M140i xDrive ovat paperilla niin samanlaiset, mutta käytännössä hyvin erilaiset ja hauskuuskerrointa löytyy molemmista.
Ostinko oikein?

Kumman siis ottaisin, jos nyt menisin auto-ostoksille – Focus RS vai M140i xDrive? Focus RS, ilman muuta.

Suorituskyky Focus RS:ssä ja BMW M140i xDrivessa on liki yhtäläinen, samoin käytännöllisyys tilojen puolesta. Bemu kuluttaa käytännössä vähemmän ja veikkaan sen olevan mukavampi matka-ajossa.

Mutta, RS:n ohjaus ja nerokas neliveto veisivät voiton.

Teho-Focuksen neliveto yksinkertaisesti imartelee tumpelompaakin kuskia ja nopean ohjauksen ansiosta korjauksien tekeminen on helpompaa. Recarot ovat myös todella miellyttävät istua – jopa pidempää matkaa. Myös RS:n korkeammassa istuma-asennossa alkaa olla järkeä tämmöisessä touhussa: täältä näkee ulos paremmin.

Ajelen kotiin hyvillä mielin. Hyvä ostos, siis.

-jussi-

1 thought on “Luisuja ja pauketta – Ford Focus RS vs. BMW M140i xDrive”

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.