Unelmien koeajo: BMW E46 M3

BMW E46 M3 ja värinä carbon schwarz

Se kaikki alkoi Madonnasta. Mutta ennen sitä piipahdetaan hetkeksi parkkiruutuuni.

Parkkihallissamme RS:n viereen oli ilmestynyt tumma E46 BMW M3. Ja vieläpä manuaalina. Tämä tarkoitti, että minä ja RS emme enää olisi yksin paukkuvine pakoputkinemme. Naapuriin oli muuttanut hengenheimolainen – joku joka arvostaa vaihdekeppia, takavetoa ja riehakasta moottoria.

BMW:n 90-luvun lopun ja 2000 luvun alkupuolen sedanit sekä coupet ovat olleet aina makuuni. Lyhyt etuylitys, selkeästi takavetoon viittaava sivuprofiili ja muutenkin massojen suhteet olivat kohdillaan. M-sport -paketilla varustettuna niistä en tänä päivänäkään heikkoa kohtaa oikein löydä. E46- tyyppikoodin M3:sta valmistettiin vuosien 2000–2007 välillä, manuaalina ja SMG-vaihteistolla. Sitä joudutti BMW:n S54 suorakutonen: 3,2 vapaasti hengittävää litraa iskutilavuutta ja kierroslukumittari kipusi yli kahdeksan tuhannen. Kiihtyvyys nollasta sataan tapahtuu 5,1 sekunnissa ja huippunopeus on rajattu 249 kilometriin tunnissa.

Sovimme M3:n omistajan kanssa, että kevään tultua sopisimme koeajot. Mutta ennen sitä, palataanpa takaisin Madonnaan.

Kun 2000-luvun alussa BMW:ltä ei ollut tuloillaan uutuuksia, joten BMW USA päätti piristää markkinointiaan muilla keinoin. Syntyi näyttävä The Hire -lyhytleffasarja internettiin. Paikkaan, jonka asukasluku oli tuolloin noin 500 000 miljoonaa eikä online-videoita oikein vielä ollut totuttu käyttämään. Internet oli likimain tuppukylä ja periferia, siis.


Moinen ponnistus oli rohkea ja kallis projekti, sillä apuna ei ollut Youtubea, Vimeota tai muita sosiaalisen median ulottuvuuksia. Projekti herätti kiinnostusta ja mukaan saatiin A-listan nimiä. Ohjaajina olivat muun muassa John Frankenheimer, Guy Ritchie, Ang Lee ja Alejandro González Iñárritu. Näyttelijäkaartiin saatiin muun muassa Stellan Skarsgård, James Brown, Gary Oldman, Mickey Rourke, Clive Oven – ja Madonna.

Itseironisessa roolissaan popin kuningatar sai kyytiä näyttävästi E39 M5:llä. Videon tarina oli sarjan 1. tuotantokauden kevein sekä koomisin. Ja siinä oli videosarjan ainoa M-sarjan auto. Eniten huomioni kiinnittyi kuitenkin sivuluisuihin. Kamera oli kiinni autossa pitkien luisujen ajan ilman silmin nähtävää kiinnitystä, mikä oli siihen aikaan jotain uutta. Kuvakulmat, äänisuunnittelu ja leikkaus saivat minut mukaan autoon Madonnan kanssa.

The Hire oli menestys ja muutti automainonnan. Se piirsi tarkan todisteen siitä, että auton ympärille saa nivottua mukaansa tempaavan moniminuuttisen tarinan joka ei tunnu mainokselta. Myynti Yhdysvalloissa kasvoi reippaat 12 prosenttia edellisvuoteen verrattuna videoiden tultua julki. The Hire -videot olivat nähtävillä verkossa neljän vuoden ajan ja niitä katsottiin yli 100 miljoonaa kertaa. Suosittelenkin lukaisemaan Bmwblog.comin tekemän tiivistelmän videosarjan taustoista. Sitten sukellus Youtubeen hakusanoilla BMW Films ja Hire. Siinä viihtyy hetken jos toisen.

Niin minä kiinnostuin Bemareista – internetvideoiden alkumetreillä. Itselläni on ollut tämän jälkeen Bemuja pari kappaletta.

Oikeastaan ainoa asia mitä jäin kaipaamaan videosarjasta oli E49 M3. Millaisen tarinan se olisi saanut ympärilleen?

Mustansininen teho-coupe odottaa RS:n vieressä autohallissamme. Laskeudun istumaan likimäin lattian tasoon, tai ainakin siltä se RS:n jälkeen tuntuu. Säätöjä löytyy nahkaistuimista joka suuntaan ja sporttipenkit tuntuvat heti miellyttäviltä. Ratti asettuu makuuni juuri oikealle korkeudelle. Ratin kehä ja paksuus sekä näppituntuma ovat makuuni. Täällä imisi kilometrejä huoletta pidemmänkin siivun. Mittarilukema on päälle 200 000 kilometriä.

Vaikka muotoilu on mennyt parissa kymmenessä vuodessa eteenpäin, ei E46:n sisustaa epämiellyttäväksi paikaksi voi kutsua. Materiaalit kestävät päivänvaloa vielä tänäkin päivänä. Muovi on pehmeää ja hyväkuntoista, nahkatuolit napakassa iskussa ja napeissa on jämäkkyyttä.

Höräytän 3,2-litraisen vapaastihengittävän kutoskoneen henkiin. Kylmäkone tarjoaa hienostuneen murinan Supersprintin putkiston saattelemana. Annan auton käydä muutaman minuutin ja ihailen puhuttelevaa ulkomuotoa moottorin lämmetessä.

Vakio-coupesta M3 eroaa ulkoisesti hieman. Lokasuojissa on enemmän pullistusta, konepellissä tehoista vihjaava kohouma, peilit ovat virtaviivaisemmat ja takaluukun päällä on pieni lippa.

Kelit ovat peruskeväiset: +12 lämmintä ja sadetutka kertoo vetisen rintaman lähestyvän uhkaavasti. Kiirettä pitää.

Reissu alkaa kevyellä kaupunkiosuudella, jossa madallusjouset näyttävät pintakovuutensa. Kallion raitiovaunukiskojen ja mukulakiviosuuksien miinoittama maasto ei ole omiaan tälle. Voimalinja on kaupunkipyörittelyssä mainio ja kääntösäde kiitettävä, mutta hieman armollisempi jousitus olisi paikallaan.

Pääsen moottoritielle. Korkealle kiertävän vaparin voimantuotto on kyllä maukasta koettavaa. Painan Sport-nappia, minkä seurauksena tunnen, kuinka auto lisää nopeutta hieman. Painan uudestaan ja auto hidastaa. Painan taas ja nopeus nousee. M3 antaa ikään kuin merkin, että valmiina ollaan.

Sport-asetus päällä kaasuvaste on normaalia välittömämpi. Tipautan pari pykälää pienemmälle ja yllätyksekseni saan kierrokset täsmäämään eikä nykäystä tunnu. Erittäin palkitseva tunne. Kokeilen uudestaan ja nyt polkaisen lapun lattiaan. Kierrokset nousevat ahnaasti. Kun päästään 6000 kierroksen paremmalle puolen, auto paljastaa uuden puolen. Raaka, hieman kilpa-automainen karjunta säestää loput käytettävissä olevat kierrokset. Suurin teho on käytössä 7900 kierroksessa ja rajoitin iskee 8000 kierroksen tuntumassa vastaan. Tämä värkki todella tarvitsee lääniä, jotta noista tehoista pääsee nauttimaan.

Päätän hidastella ja kiihdytellä ihan vaan nauttiakseni tuosta 6000–8000 kierroksen alueesta. Vaihteen siirto on pitkähkö ja vaatii päättäväisyyttä saada seuraava vaihde sisään. Ei huono, ainoastaan erilainen.

Saderintaman etureunan saavuttaessa minut, vetäydyn mutkateille. Pidon raja tuntuu olosuhteista huolimatta loogiselta eikä yllättäviä tilanteita ei tule eteen. Alla on Pirellin P Zerot; takana 255/30/19 ja edessä 235/35/19. Puskemisesta ei ole tietoakaan ja takapään saa halutessaan hieman irti. Takarenkaat ovat vielä suhteellisen tuoreet, joten pitoa löytyy vaikka asfaltti alkaa kostua. Liikenneynmpyrät muuttuvat hauskanpitopaikoiksi jo pienillä nopeuksilla. Päättäväinen painallus ja takapää astuu mukaan loogisesti. ETuota pidon rajaa olisi hauska päästä venyttämään enemmän. mutta ei tänään, ei täällä.

Kolmisen tuntia on vierähtänyt ja sade sen kuin yltyy. On aika luovuttaa luontoäitiä vastaan. Kurvaan bensa-aseman kautta kotitalliin ja RS:n viereen.

BMW E46 M3 olisi ehdottomasti yksi auto unelmieni autotallissa, vaikka näin päälle 200 000 kilometriä ajettuna. S54-moottori on fantastinen ja tämä coupe on juuri sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta kuitenkin käytännöllinen. Takapenkille mahdun oman ajoasentoni taakse mainiosti ja matkustusmukavuus on kelvollinen. Vakiojousilla se olisi varmasti erinomainen.

Laitan ovet lukkoon ja kuuntelen jäähtyvän putkiston naksahtavia ääniä. Hyvät elokuvat ja sarjat heräävät kukkaansa sivuroolien esiintyjistä. Kunpa tämä malli olisi saanut edes edes moiseen mahdollisuuden The Hire-videosarjassa.

-jussi-

1 thought on “Unelmien koeajo: BMW E46 M3”

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.