Uusi budjettikuljetin – SUBARU LEGACY, dieselinä.

Vaimoni ei usein autolinkkejä minulle laita, vaan lähinnä seuraa vierestä loputonta markkinapaikkojen surffailuani. Tällä kertaa hän laittoi. Juuri sopivasti lomakauden alkaessa parkkihalliamme komistaa tuore budjettikuljetin, Subaru Legacy vuodelta 2009. Ja surullisen kuuluisana diesel-versiona. Mutta, tässä yksilössä on paljon hyvääkin.

Kun Focus RS meni kaupaksi olin pähkäillyt auton roolia arjessani. RS tarjoili vajaan parin vuoden ajan jäätävää suorituskykyä ja suhteellisen edullisesti. Vastaavaa puhtia sai etsiä paljon kalliimmista vehkeistä. Toki, autolla oli käytettynäkin hintaa, bensaa kului V8:n tavoin ja kotikulmille Helsingin kantakaupungin alueelle se soveltui matalalla ja jäykällä alustallaan heikosti. Ja tiloiltaankin teho-Focus oli pienehkö työ- ja perhekäytössä.

Pähkimisen jälkeen päätin, että uusi auto saisi olla täysi vastakohta. Auton piti toimia työjuhtana enemmän kuin nautintoaineena. Se olisi oltava halpa, tilavampi ja sovelluttava paremmin arkimiljööseeni. Ja projektiautoa en halunnut – suoraan ajoon olisi tultava. Nelivedosta – tai edes takavedosta – ja perusmukavuuksista en ollut valmis tinkimään. Edes jotain iloa olisi oltava talven liukkailla, kuitenkin.


Noin viidellä tonnilla käyttöautoa eri netin markkinapaikoista etsimään, ja sitä rumbaa jatkuikin sitten parisen kuukautta. Henkinen takarajani oli kesälomakausi. Siihen mennessä oli budjettikuljetin oltava ostettuna. Helpommin sanottu kuin tehty ja deadline ja lomareissut lähestyivät eikä autoa ollut.

Palatessani jälleen yhdeltä koeajolta pettyneenä olin jo menettää toivoni auton suhteen, kunnes puhelin kilahti. Viesti vaimoltani. Linkki Nettiauton ilmoitukseen. Farmari-Legacy ja valkeat rallysport-henkiset Rota Grid -vanteet pistivät silmään. Skuuppi konepellissä ja vielä hiilikuidusta. Tunsin väreilyä. Skuuppi.

Kyseessä oli diesel-bokseri ja hintaa oli reippaasti yli kaavailemani, mitkä olivat jo kaksi asiaa, jotka eivät puhuneet auton puolesta. Soitin kuitenkin myyjäliikkeeseen ja sovimme koeajon Hyvinkään Sakalle seuraavalle päivälle. Junalla paikan päälle, 15 minuutin koeajo, pieni tinkaus ja olimme sopineet yksityiskohdat sekä 5400 euroa naulattu kauppahinnaksi. Auto toimitettaisiin seuraavalla viikolla Herttoniemen Sakalle. Olin ostanut ensimmäisen Subaruni.

Se on halpa, mutta onko hyvä?

Tilitetään “puutteet” ensin. Ruostetta löytyy etuovien sisähelmoissa, jotka pitänee ottaa ruotuun pikimmiten. Ratti on parin putsaus kerran jälkeenkin haiseva rinkula, joka sinnikkäästi tarjoilee tunkkaista bukeeta käsiin. Audiopuoli on luokaton. Ovissa on jonkun sortin kaiuttimet, mutta eipä niistä juuri erota kuin diskanttia.


Muilta osin auto on lupaava. Huoltotositteita on runsaasti ja kosmeettisesti Legacy ikäisekseen hämmentävän siistikuntoinen. Muutamat naarmut lumenputsauksesta löytyy, mutta voisin vannoa, että autoa on useimmiten pesty käsin tai harjattomassa autopesulassa. Edelliset omistajat olivat välittäneet auton ulkonäöstä, selkeästi. On hiilikuitusomistetta, tee-se-itse -chrome deleteä ja STI-merkkiä. Lukuunottamatta rattia ja vaihdekeppiä sisätiloissa ei ole juurikaan kulumaa. Huollettukin on säntillisesti. Ja onpa autossa kallis ajan jaksokin reilun neljän vuoden iässä, mikä sattui auton toiselle omistajalle. Tuosta lisää videolla.

Diesel-bokseriin on vuosien varrella haettu myös lisää menohaluja. Vakiona löytyi 150 hevosvoimaa ja 350 newtonmetriä, nyt vajaat 200 heppaa ja reilut 430 newtonmetriä. Edelleen puhditon alta kahden tonnin, mutta reipasta kulkua sen jälkeen.

Viisilovinen ja pitkät välitykset jättävät toivomaan joko kuudetta vaihdetta tai fiksua automaattia. Kaupunkiajossa on tilanteita, joissa 1-vaihde on liian pieni, mutta 2-vaihde liian iso. Käytännössä 20–30km/h vauhdeissa autoillessa. Vauhtiin päästyään ei löydy moitittavaa. Kolmosella mennään vielä 60km/h vauhdeissa ja vitosen saa latoa silmään vasta satasen vauhdeissa.

Tässä kokonaisuudessa on toki iso riski, sillä diesel-bokserimoottori on kuuluisan heikko. Tai ainakin, jos foorumeilla ja Facebook-ryhmistä tutkii asiaa. Ison laskun seuraus on potentiaalinen kampiakselin laakerivika, jonka seurauksena kone leikkaa kiinni. Normaalia tiuhempi öljynvaihto ja tietenkin oikea öljy sekä ajotavat auttavat tyyppivian taklauksessa. Koneella ei saisi vedättää liian isolla vaihteella eikä sen kanssa kannataisi muutenkaan harrastaa taloudellisen ajotavan oppeja pilkun tarkasti. On taloudellisempaa olla ostamatta uutta moottoria. Eli kierrokset pidettävä karvan verran totuttua korkeammalla. Nyrkkisääntönä pidänkin 2000 kierrosta minuutissa: kierroslukumittarin neula aina siinä, kun mahdollista.

Onko tämä menevän näköinen budjettikuljetin uhka vai mahdollisuus jää nähtäväksi. Joka tapauksessa kilsoja tämä tulee nielemään RS:ää enemmän ja siitä on enemmän hyötyä kuin tehoviistoperästä, se on selvää. Tätä kirjoittaessa diesel-Legacy on tarjoillut jo viisituhatta kilometriä huoletonta ajoa, mikä on kolmannes, mitä ajelin RS:lla koko vuoden aikana.

Mielestäni neloskoppainen Legacy on parhaimman näköinen Legacy-malli – eritoten farmarina, mitä on valmistettu tähän päivään mennessä. Japanin markkinoiden erikoisversiot madalluksineen, tuplaputkineen ja skuuppeineen ovat puhutelleet. IHP-348 on nyt sellainen Suomi-versio niistä. Olettaen ettei motti hirtä kiinni, luonnollisesti. Silloin tästä tulee köyhän miehen versio.

Budjettikuljetin odotteleekin nyt alussa mainitsemieni puutteiden oikomista. Ja tietenkin talvea ja nelivetoiloittelua.


-jussi-

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.