Vain julkisen latauksen varassa oleva sähköautoilija joutuu ennakoimaan paljon.
Skoda Enyaq on mielenkiintoinen tuttavuus. Premium-luokan sähköauto, joka on tyylikäs ulkoa ja sisältä, ja tilava perheauto. Ajettavuudeltaan Skoda on tila-automainen, eikä se loista kovin sporttisilla ominaisuuksillaan. Enyaq teki myös Suomessa historiaa, sillä ensimmäistä kertaa Suomessa sähköauto valittiin Vuoden autoksi. Sen enempää en ota kantaa siihen, oliko valinta oikea vai väärä, mutta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmäsin muutamaan otteeseen siihen, että muutamat autotoimittajat julistivat, että Enyaq oli väärä valinta sen vuoksi, että sen toimintasäde – kuten myös muiden sähköautojen toimintasäde on riittämätön, ainakin kommentoijien vaatimuksiin nähden.
Sekin, mikä on riittävä toimintasäde autolle on tietysti kiinni myös sitä, kuka autoa käyttää ja millaiset käyttäjän vaatimukset ovat.
Pakkanen vie toimintasädettä, oli polttis tai sähköauto
Maailman ensimmäisen sarjatuotantoisen auton Fordin T-mallin toimintasäde oli noin 20 mailia yhdellä gallonalla polttoainetta ja kun autossa oli noin 10 gallonan polttoainesäiliö, T-Fordilla pääsi noin 200 mailia eli 320 kilometriä. T-Fordin toimintasäde on sen aikaiset tieverkostot huomioon ottaen ollut jotain aivan uskomatonta, nykymittapuulla ja kiireisessä elämäntavassa 320 kilometrin toimintasäde ei tyydytä läheskään kaikkia. Sadassa vuodessa moni asia on muuttunut.
Skoda Enyaqin toimintasäde on WLPT-mittauksen mukaan runsas 500 kilometriä ja kuten tiedämme, sähköautojen toimintasäteet eivät ole läheskään sitä, mitä polttomoottorikäyttöisten autojen.Toki, sään vaihtelut vaikuttavat polttomoottorikäyttöistenkin autojen toimintasäteeseen. Pakkanen syö niissäkin energiaa eli lisää polttoaineen kulutusta muun muassa kylmäkäynnistyksen vuoksi ja sisätilan lämmityksen vuoksi. Kesäkuumalla puolestaan kulutus kasvaa sisätilan jäähdyttämisen vuoksi. Kun sähköauton niukkaan toimintasäteeseen talvipakkasilla lisätään se, että ollaan pelkästään julkisten latauksien varassa, saadaan aikaiseksi mielenkiintoinen yhtälö.
Edellisessä blogikirjoituksessani jo kerroin, että kun sain Skoda Enyaqin ajoon, minulla oli samantien edessä matka Savoon ja niin, että pienen osan auton latauksesta auton sähköistä oli käytetty jo edellisen päivän työajojen aikana. Matkalla Savoon oli siis edessä pysähdys ja sähköauton lataus.
Latauskertoja Enyaqin kanssa tuli lukuisia, kerron tässä yhteydessä niistä latauksista, joista sattuu olemaan jotain erityisempää kerrottavaa.
Sähköauto ja pakkanen ovat iso puheenaihe. Pakkasongelmiahan voi ehkäistä sillä, että käyttää auton esilämmitystä. Eli silloin kun sähköauto on latauksessa esimerkiksi kotipihassa pakkasella, autolle voi ajastaa lähtöajan, jolloin sähköauto lämmittää auton sisätilat sekä ajoakun lämpimiksi eikä energiaa kulu niiden lämmittämiseen kun sähköauto otetaan irti latauspiuhasta ja sillä lähdetään liikkeelle. Esilämmitykseen minulla ei ollut kotilatauksen puuttumisen vuoksi mahdollisuutta, joten aina kun autolla starttasi liikkeelle, oli pieni arvoitus, että mitä sähköauto ilmoittaa toimintasäteeksi.
Kun on koti- ja työpaikkalataus, esilämmitys on varsin helppo toteuttaa: auton ajastin mahdollistaa esilämmitykset oikeaan aikaan.
Ensimmäinen pidempi reissuni sähköautolla Savon suuntaan suuntautui ensin Ristiinaan ja sieltä Rantasalmelle. Matkaa kertyisi reilu 330 kilometriä per suunta. Kun auton toimintasäde näytti 286 kilometriä ensimmäiselle reissulle lähtiessä, matkalla joutuisi lataamaan kerran. Päätin pysähtyä Lahdessa Kariston Ionity-asemalla ottamaan sähköä akkuihin. Reilu puoli tuntia virtaa pikalaturista ja matka jatkui. Kiire ei ollut mihinkään, mutta aikaisemmin pieniruokaisella dieselautolla ajamiseen tottuneella, olisin ollut jo pitkällä kymmenien kilometrien päässä edellä ilman tätä pysähdystä. Helsinki-Mikkeli -välin ajaa myös helposti autolla kuin autolla ilman vessa- tai muita taukoja. Jotta sain tarpeeksi virtaa autoon matkaa jatkaakseni, pidetty tauko oli pakko venyttää vessataukoa pidemmäksi.
Ristiinaan, Mikkelin eteläpuolelle, jonne ajoin Mäntyharjun kautta, ei myöskään ollut testiajanjaksolla yhtään julkista sähköautojen latauspistettä. Auton lataus piti siis hoitaa valtatien varrella, Helsinki-Vihantasalmi -välillä tai toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin ajanut Helsingistä Ristiinaan ja sieltä Mikkeliin lataamatta, ja pitänyt Mikkelissä sen jälkeen tauon ja ladannut auton. Matka-aikaani tämä olisi pidentänyt reilusti, sillä Ristiinassa pidin tauon joka tapauksessa, mutta siellä ei ollut tauon aikana tarpeeksi tehokasta latausmahdollisuutta. Mikkelin lataustauko olisi ollut ylimääräinen tauko, tosin paljoa en virtaa olisi siellä tarvinnut, että olisin päässyt jatkamaan loppumatkan kohti Rantasalmea.
Lievää hermostusta ilmassa
Matka jatkui Ristiinan kautta Rantasalmelle. Myönnän, että fiilis oli lievästi hermostunut, matkan aikana tuijotin vähän väliä hermostuneesti toimintasädettä ja sitä, mihin se matkan edetessä muuttuu. Tuttu tunne varmasti monelle ensimmäistä kertaa sähköautoilevalle. Tiesin ja luotin kuitenkin siihen, että pääsen perille, mutta kuinka paljon akussa olisi määränpäässä varausta jäljellä, se jännitti. Perillä odottaisi myös voimavirta, joten takaisin päin pääsisi lähtemään täysin akuin.
Tämän kokeen aikana en pyrkinyt ajamaan mitenkään erityisen energiatehokkaasti, vaan ajoin ihan normaalisti perusrauhalliseen tapaan. Ei mitään järisyttäviä kiihdytyksiä, matka-ajossa hyödynsin vakionopeudensäädintä ja auton sisälämpötilan pidin normaalissa, +18–19 asteessa. Auton energiankulutusta en pyrkinyt matkan aikana optimoimaan varsinaisesti millään tavoin. Ulkolämpötila kolmen viikon testin aikana vaihteli muutamasta lämpöasteesta muutamaan pakkasasteeseen. Lähtökohta testille oli, että ajaisin suunnilleen samalla tavalla, kun mitä olin tottunut ajamaan 2-litraisella dieselautollani.
Perillä Rantasalmella Skodan varaustila näytti 9 prosenttia eli toimintasädettä oli jäljellä 35 kilometriä. Piuhaan nokkaan Skoda olisi hyvä saada seuraavaa liikkeelle lähtöä ajatellen, sillä lähimpään julkiseen latauspisteeseen oli matkaa noin 15 kilometriä.
Aloin samantien viritellä auton latauskaapeleita. Yllätykseni oli suuri, kun kotitaloni vuosikymmeniä sitten asennettu 16 A -pistoke ei jostain syystä käynyt yhteen Skodan pistokkeen kanssa. En alkanut ihmetellä tätä sen enempää, joten päätin ladata autoa suko-pistokkeen kautta, sen mitä siitä virtaa irti saa.
Sähköauton lataamisessa kannattaa olla myös tarkkana. Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto muistuttaa, että suko-pistorasioiden kunto voi olla huono ja niiden käyttöä sähköauton jatkuvaan lataukseen ei kannata käyttää. Jos niitä käyttää esimerkiksi tilapäiseen lataukseen, kannattaa muistaa, että tällaisessa latauksessa suositellaan käytettäväksi enintään 8 A -virtaa, ei 16 A -virtaa. Tästä varmistuin ja laitoin auton lataukseen. 16 tunnin aikana virtaa imettyään auton toimintasäde kasvoi 135 kilometriin ja akun varaustila 35 prosenttiin.
Sukon kautta virtaa tuli sen verran hitaasti, että päätin lopettaa auton lataamisen määränpäässä tällä reissulla tähän. Kävin viikonlopun aikana vielä Leppävirralla, jossa latasin autoa ja palasin Rantasalmelle. Leppävirralla sain käyntini aikana sen verran virtaa autoon, että pääsin sillä sunnuntaina juuri ja juuri Mikkeliin ja latasin autoa McDonald’sin pikalaturilla.
Hinnantarkistukset ovat myös paikallaan kun valitsee latausoperaattoria, Powerpass antoi McDonald’sin lataukselle hinnaksi 0,78 € / kwh, Plugsurfing 0,55 € / kwh. Kyseinen pikalaturi Mikkelissä on ilmeisen suosittu. Skodan kanssa yhtä aikaa virtaa olivat imemässä Mercedes-Benz EQC, kaksi Teslan Model 3 -autoa sekä minun parkkiin laittama Skoda. Kun lähdin latauspisteeltä pois, Mersu oli vaihtunut jo Volkswagen ID.3:een, toinen Tesla vaihtunut VW ID.4:ään ja minun lähdettyä, latauspaikan otti haltuun Hyundai Ioniq. Aiemminkin Mikkelissä vieraillessani olen havainnut, että alkuvuodesta 2022 kaupungin ainoa pikalatausasema on varsin suosittu ja varmasti sekä paikallisten että ohikulkijoiden suosiossa.
Vielä kerran ennen kotipihaa
Mikkelin latauksen jälkeen minun ei olisi välttämättä tarvinnut enää pysähtyä lataamaan autoa päästäkseni kotiin asti. Mutta seuraavana päivänä piti päästä kuitenkin liikkeelle, enkä pystynyt lataamaan autoa yön aikana kotona, pysähdyin vielä Lahdessa 15 minuutiksi pikalataukseen ja kävin samalla kaupassa. Kotona Skoda ilmoitti, että toimintasädettä olisi jäljellä 80 kilometriä.
Aamulla lähtiessäni liikkeelle, sähköauto ilmoitti toimintasäteeksi enää kuitenkin 65 kilometriä. Ajoin sillä työpaikalle vajaan 10 kilometrin päähän, ja kun lähdin töistä, auto ilmoittikin toimintasäteeksi enää 35 kilometriä.
Seuraavana päivänä, eli tiistaina piti kuitenkin päästä taas liikkeelle ja piti pystyä hoitamaan päivän aikana myös joitain asioita, kurvasin vielä illalla pikalaturille ja lähdin odottaessani auton latautumista juoksulenkille – vaikka olin aika väsynyt. Fyysisen kuntoni ja terveyden edistämisen kannalta hyvä asia, eikä pieni kevyt juoksulenkki kuormittanut minua sen enempää, joten sekä auto että mies latautuivat samalla.
Kolmen viikon kokeen testin aikana tein myös toisen vastaavan Savon keikan, ja tällä erää perillä Rantasalmella olin huomattavasti rauhallisempi latauksen suhteen. Olin kahden viikon ajelun aikana jo tottunut siihen, että toimintasädettä ei tarvitse vahtia koko aikaa ja ottaa virtaa autoon aina siellä missä se on mahdollista. Eikä akkuakaan tarvitse aina ladata täyteen – eihän polttoainetankkiakaan aina täytetä piripintaan.
Lidlin ilmainen sähköauto-lataus suosiossa
Kolmen viikon kokeen aikana latailin autoa kuntosalitreenien aikana läheisellä latausasemalla sekä kauppareissujen aikana. Käytin pääkaupunkiseudulla Plugsurfing-, Virta- ja Powerpass-sovelluksia ja maakunnassa Lumme Lataus -sovellusta sekä muutamia kertoja Lidlin veloituksetonta latausta. Lidlin latauksen käyttäminen ainakaan minun kauppareissujeni aikaan ei aina ollut mahdollista, sillä ne tuntuivat olevan usein pääkaupunkiseudun taksien käytössä. Lataussovellukset toimivat hyvin, yhden kerran oli vaikeuksia Plugsurfing-sovelluksen kanssa, kun en ollut huomannut ladata siitä tuoreinta päivitystä. Lisäksi yhden kerran Lidlin 22 kilowatin lataus ei suostunut toimimaan, kun samassa latausasemassa oli taksi, joka käytti pikalatausta. Toisella Savon reissulla jouduin soittamaan Recharge-latausaseman asiakaspalveluun, kun lataus ei katkennut applikaatiosta. Asiakaspalvelu katkaisi latauksen etänä ja matka jatkui hieman täydemmällä akulla, kun mitä alunperin piti virtaa autoon ottaa.
Toisen kerran kun käytin Lidlin latausasemaa kauppareissun aikana, sähköauto ehti latautua 22 kilowatin latauksesta vain 2 prosenttia kauppareissuni aikana, mutta pikalataus oli sinä aikana vapautunut, joten vaihdoin autoni siihen. Sori Lidlin muut asiakkaat, mutta kävin heittämässä vielä pienen 10 minuutin kävelylenkin, jotta sain nostettua toimintasäteen 70 kilometristä 140 kilometriin ja pärjäsin sillä taas pari päivää.
Monet sähköautoilijat ovat varmaan tehneet saman havainnon, että pikalautausasemille sekä Lidlin ilmaisille asemille on välillä tunkua jonoksi asti. Sähköautoilu kasvaa nyt kovaa vauhtia, joten toivotaan, että latausinfra kehittyy samaa vauhtia.
Pitkien siirtymien matka-aika kasvoi
Siitä johtopäätöksestä, että sähköautoilu vaatii pientä sumplimista, silloin kun on kokonaan julkisen latauksen varassa, ei pääse mihinkään.
Kysymys kuitenkin kuuluu, että jos sähköauton latautumista joutuu odottamaan jossain 30 tai 40 minuuttia, aiheuttaako se elämään vaikeuksia? Itselläni se ei aiheuttanut mitään hirveää hyperventiloimista tai paniikkia. Auton latautumisen odottelun voi käyttää hyödyksi. Yhden kerran kun jouduin lataamaan autoa päästäkseni seuraavana päivänä liikkeelle, tein autossa istuessani töitä läppärillä. Samat työt olisin joutunut tekemään kotona joka tapauksessa. Hermojani en menettänyt yhdestään lataustuokioista, päinvastoin – kiireen jäi pois ja matka jatkui sitten, kun se oli mahdollista. Olkoon se vaikka sitten sitä paljon puhuttua elämän hidastamista. Tekisi varmasti hyvää kaikille.
Tiedän, että Suomessakin on paljon sähköautoilijoita, jotka ovat kokonaan julkisten latausten varassa ja kokevat sähköautoilun täysin ongelmattomaksi. Itse en tämän kokemuksen pohjalta kuitenkaan ole ihan täysin valmis ostamaan tätä ajatusta. Varsinkin pitkät siirtymät, joita minulla on myös paljon, pitenivät matka-ajaltaan 25–30 prosenttia, joka on suhteellisen paljon. Lisäksi pitkien siirtymien jälkeen autossa piti olla toimintasädettä riittävästi myös seuraavaa päivää varten, joten matkalle tuli yksi ylimääräinen pysähdys tai kodin päässä autolle piti vielä hetkeksi etsiä lataus, jotta pääsisi aamulla liikkeelle. Silloin kun määränpäässä, esimerkiksi kotona on latausasema, tätä ongelmaa ei ole.
Kolmen viikon pelkästään julkisen latauksen varassa oleminen tuli päätökseen ja se oli arvokas ja silmiä avaava kokemus: kotilataus helpottaa oleellisesti sähköautoarkea sekä julkinen latausverkosto tien päällä jättää vain hieman toivomisen varaa. Se ei ole sysihuono, ei täysin mutkatonkaan. Ja kesällä parempi vaihtoehto kun talvipakkasilla, koska lämmin sää säästää myös toimintasädettä. Olemme kuitenkin vasta sähköautoilun alkumetreillä ja on selvää, että latausinfra kehittyy ja sähköautoja tulee tarjolle halvempiin hintaluokkiin. Siitä ei pääse kuitenkaan mihinkään, että ajatus sähköautoilusta on myös rakennettu niin, että esimerkiksi kotona olisi laturi käytössä.
Jotta minusta tulisi täyssähköautoilija vähintään kodin tai työpaikan päässä pitäisi olla mahdollisuus ladata auto. Tuolloin ruudussa olisi heti käyttökelpoinen auto seuraavana päivänä. Kotilatauksen etuna on se, että kotiin tultaessa auton saisi samantien lataukseen ja aamulla taas toimintasäteen kannalta kriittisen esilämmitysten kera täydellä akulla liikkeelle. Ja voisihan siitä vaikka vieraille tarjoilla. Mutta, jos kotilatausta ei ole, ladattava hybridi voisi olla itselleni kuitenkin se paras vaihtoehto tähän kohtaan.
Latauskokeiluni aikana tuli eteen useasti tilanne, että piti keksiä joku syy lähteä kotoa liikkeelle, jotta autoa saisi ladattua. Toki, jos se kannustaa esimerkiksi juoksulenkille, lyhyellekin, se ei ole välttämättä huono asia.
-manu-