Kadonneen Triumphin metsästys

Kadonneen Triumphin metsästys

Triumph Herald olis suosittu perheauto 1979-luvulla.

Minulla on elämässäni yksi auto, jota haluaisin ehdottomasti ajaa, mutta en ole ajanut – vielä. Kyydissä olen ollut kyllä lukemattoman määrän kertoja.

Kelataan hieman taaksepäin, mennään ihan 1970-luvun puolivälin paikkeille, Etelä-Savoon.

Siellä pikku-Manu kasvoi isänsä, äitinsä ja pari vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa. Perheessämme oli tuolloin Triumph Herald -henkilöauto – niinkuin silloin monessakin perheessä. Kysymyksessä ei ole mikään harvinaisuus.

Tästä autosta minulla on ensimmäinen muistikuva perheeni autoista. Muistan vieläkin ne Triumphin ruskeanpunaiset penkit, jotka kesäauringon kuumentamana polttivat reisiä, kun auton takapenkille istuutui.

Vaikka olin tosi pieni tuolloin, jostain syystä auto on jäänyt todella elävästi mieleeni. Heraldilla ajettiin joskus Jyväskylän Suurajojakin katsomaan, tosin minä en niistä varsinaisista Suurajoista mitään muista. Olin kuulemma juuri hektisimmän kilvanajon nukkunut auton takapenkillä. No, kasvava nuorimies tarvitsee unta.

Kyseinen Triumph on ollut väkevästi minun mielessäni koko nuoruuteni ja aikuisikäni. Jossain vaiheessa minua alkoi todella vaivata, että missä auto mahtaa olla. Isäni oli sen myynyt jossain vaiheessa eteenpäin. Auto poistui perheestämme eikä meillä ollut enempää tietoa, mihin se päätyi.

Mutta kiusaus selvittää auton nykytilanne kävi niin suureksi, että päätin ottaa selvää, onko Triumph vielä jossain asfalttia nielemässä vai päätynyt kenties paaliin. Alkoi kadonneen Triumphin metsästys, muutamia vuosia sitten.

Alku oli suhteellisen mutkatonta. Ensimmäisenä piti ottaa yhteys autorekisteriä ylläpitävään Trafiin. Auton rekisteritunnuksen muistan vielä unissanikin, joten rekisteritietojen selvittäminen ei tarvinnut kovinkaan suurta salapoliisityötä.

Parin viikon päästä sain Trafilta kirjeen, jossa oli kopiot auton kaikista rekisteriotteista. Trafin kirjekuori kädessäni päässä viiletti jännityksen rehevöittämiä kysymyksiä: Kuka omistaa? Missä? Onko edes rekisterissä? Onko Heraldia edes olemassa enää?

Rekisteriotteita oli useita. Selailin niitä tovin ja pettymykseni oli valtaisa – “auto on poistettu rekisteristä maastaviennin vuoksi”, luki Triumphin viimeisessä rekisteriotteessa. Auto on siis viety Suomesta pois vuonna 1997? Mitä ihmettä?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että auton kohtaloa en saa kyllä selville nyt millään – kadonneen Triumphin metsästys loppui, ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Jäljet kylmenivät ja vainukoira joutui haistelemaan puolukoita.

Pettymystä kesti kuitenkin vain hetken – tässäkin asiassa. Kun on tottunut taistelemaan asiassa kuin asiassa kuin hullu puurosta, en minä nyt tässäkään asiassa antanut periksi.

Nappasin käteeni uudelleen auton viimeisen rekisteriotteen ja katsoin siitä auton omistajan nimen. Sovitaan, että se oli vaikka Matti Meikäläinen. Aloin etsiä jokaisen Suomessa asuvan Matti Meikäläisen puhelinnumeron ja aloin soitella. Tiesin, että kysymyksessä voi olla täysi huti, sillä autohan oli poistettu rekisteristä maastaviennin vuoksi. Mitään hävittävää toisaalta ei ollut, joten kaikki Matit oli käytävä läpi. Eipähän asia jäisi vaivaamaan.

Soitin heille yksitellen. Jokainen puhelu alkoi toiveikkaana, mutta toinen toisensa perään kukaan ei tunnustanut olleensa koskaan kadonneen Triumphin omistaja. Jäi jäljelle enää yksi Matti, jolle en löytänyt mitään järkevää puhelinnumeroa. Löytyi ainoastaan osoite eikä minulla ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin marssia hänen ovelleen tai lähettää kirje. Päädyin jälkimmäiseen ja aloin kirjoittaa kirjettä kadonneen Triumphin metsästyksestäni.

Sain kirjoitettua tunteikkaan kirjeen. Ajattelin, että jos kysymyksessä on oikea Matti, hänen täytyy kyllä vastata kirjeeseeni. Oli säkeisiin sen verran sydänverta vuodatettu, ajattelin.

Samalla, kun oli sulkemassa kirjettä, kiinnitin huomiota yhteen pöydällä olevaan rekisteriotteen nimeen – sama sukunimi kuin Matilla, Mikko Meikäläinen.

Nappasin rekisteriotteet käteeni ja huomasin, että Mikko oli myynyt auton Matille. Heidän täytyy olla jotain sukua toisilleen. Nyt alkoivat Mikko Meikäläisten metsästykset!

Kuinka ollakaan, Mikkoa ei tarvinnut paljoa metsästää. Vanhan rekisteriotteen osoitteeseen oli voimassa oleva puhelinnumero saman nimiselle kaverille.

Tuuttasi tovin ennen kuin joku vastasi: “Mikko Meikäläinen”. Hän kuunteli jo varsin sujuvaksi hioutuneen tarinani ja vastasi iloisesti: “Kyllä minä sen veljelleni Matille myin ja Matti vei sen sitten Saksaan mukanaan vuonna 1997, kun muutti työn takia sinne”.

Kadonnut Triumph löytyi Saksasta! Voi tätä ilon päivää, auto on vielä olemassa! Saksassa!

Sain Mikolta Matin puhelinnumeron ja hän sanoi, että ilman muuta voin ottaa Mattiin yhteyttä. Tosin pitää varautua, että häntä ei ole helppo saada kiinni työkiireiden vuoksi.

Sain kuin sainkin Matin muutaman tavoitteluyrityksen jälkeen kiinni ja auto oli tallessa, ajokunnossa. Matti oli pitänyt sitä hyvää huolta kaikki nämä vuodet. “Ei auto missään priimakunnossa ole, mutta siistissä ajokunnossa. Parisataa kilometriä ajan sillä vuodessa”, Matti puheli.

En meinannut uskoa tätä todeksi. Kadonnut Triumph ei ollut enää kadonnut, vaan varmassa tallessa ja kunnossa Pohjois-Saksassa Matin tallissa. Sieluni silmin näin sen ajettuna vehreän pihan ympäröimän punatiilisen korkeaharjaisen talon pieneen autotalliin. Mistä hitosta minä edes tiesin, millaisessa talossa Matti asuu?

Matin kanssa sovimme, että joskus Saksassa käydessäni, käyn tsekkaamassa auton. Siitäkin on kulunut nyt vuosia, enkä sitä ole tullut tehneeksi, vaikka pitäisi. Enkä ole sen jälkeen, vuosiin ollut kyllä Mattiinkaan yhteydessä kuin yhden kerran ja silloin Triumph oli vielä tallessa.

Tällä hetkellä minulla ei ole edes Matin puhelinnumeroa ylhäällä, kun numeroita katosi puhelimen mukana jossain vaiheessa liuta. Täytynee palata pari askelta taaksepäin ja olla vielä kerran yhteydessä Mikkoon ja sen jälkeen päivittää Matin ja Triumphin kuulumiset. Toivottavasti joskus pääsisin vielä ajamaan tätä Triumphia!

-manu-

Ainoa kuva Triumph Heraldistamme.
Triumphista on vain yksi kuva perhealbumissamme.

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.