Unelmien ajot: Range Rover Classic

1992 Range Rover Vogue SE

Yksi unelma-autotallini autoista olisi ensimmäisen sukupolven Range Rover.

Ykköskoppaista Range Roveria valmistettiin yli 25 vuotta ja muutokset ulkonäköön matkanvarrella olivat pienet. Kursailematon ja tarkoituksen mukainen design piti pintansa neljännesvuosisadan ennen kuin piti alkaa linjoja piirtää uusiksi.

Alkujaan Range Roveria ei oltu edes kaavailtu luksuskulkineeksi – Range Roverin rooli statussymbolina kauniille ja rohkeille on ryöminyt merkin ylle vasta myöhemmin.

Aluksi Range Rover myytiin vinyylipäällysteisillä istuimilla sekä ilman mattoja. Idea oli, että auton sisustan pystyi pesemään vesiletkulla suihkien sisälle. Koska kynnystä ei ole, maajussin kumikengissä kantautunut muta valui veden mukana ohjaamosta pois. Nerokasta!

Myöhemmin varustelua parannettiin ja luksus pääsi hiipimään Rangen sisuksiin. Vakionopeudensäädin, ohjaustehostus, ilmastointi, nahkaverhoilu sekä automaattivaihteisto löysivät tiensä Range Roveriin.

Olikin pirunmoinen yllätys, kun kotikadulle oli eräänä päivän parkkeerattuna siistikuntoinen Beluga-musta vuoden 1992 Range Rover Vogue SE. Omistajan tapasin muutamia viikkoja tämän jälkeen ja kerroin haluavani ajaa hänen autoaan. Pikainen testilenkki onnistuisi myöhemmin keväällä. Tässä on käymässä nyt pieni unelma toteen!

Kyseinen yksilö on vuosimallia 1992, mittarissa vajaat 300 000 kilometriä ja ollut nykyisellä omistajalla hieman yli vuoden. Hän osti sen käyttöautoksi venetrailerin vetoon, mökkireissuihin ja arkiajoon. Nokalla hyrräävä 3,9-litrainen Roverin V8 tarjoili uutena 185 hevosvoimaa ja 318 newtonmetriä vääntöä. Kiihtyvyys uutena nollasta sataan taittui juuri alle 10 sekunnin. Kiinnostavaa kokea, miten reilun kahden tonnin nelivetoinen työkalu moisilla luvuilla liikahtaa.

Istahdan kuskin istuimelle ja samalla mennään aikamatkalle: kulmikuutta, liukuvipuja, isoja ronskisti naksahtavia nappeja ja leuhkaa jalopuujäljitelmää ympäri ämpäri. Sähkösäätöiset etuistuimet erottaa leveä keskikonsoli säilytyslokeroineen. Ruskeanharmaa nahkasisustus on edelleen varsin jämptissä kunnossa. Valmistusvuotenaan tämä on ollut etulinjan sekoitus luksusta ja pragmaattisuutta.

Väännän avaimesta veekasin henkiin. Muutamia apulaitteiden hihnojen vinkumisia kuuluu, mutta ne hiljenevät tovin kuluttua. Hienostunut värinä tuntuu rattiin, mutta ei siihenpä se jää. Vaihde D:lle, rohjake nytkähtää hieman. Nostan jalkani jarrulta ja veivaan meidät ulos ruudusta tyhjäkäynnillä.

Rangessa näkyvyys ulos on erinomainen. Reilu istumakorkeus, ohuet pilarit ja isot ikkunat tarjoilevat hulppeat näkymät ulos eikä laajoja kuolleita kulmia nykyautojen tapaan ole. Sivuikkunatkin alkavat hieman vyötärön yläpuolelta.

Maantiellä liki 30-vuoden ikä tuntuu. Ohituksiin ei kannata lähteä ellei edessä oleva ajanut selkeästi hitaammin. Lapun polkaisu lattiaan antaa kick downin ja hienostuneet V8:n murinat, mutta näitä ei seuraa menohalut. Tyydyn nauttimaan letkeästi liikennevirrasta.

Koeajolla sää oli tuulinen ja sateinen. Range Rover Classicin virtaviivaisuus on rahtikontin luokkaa, joten sivuttaistuulissa autoa saa hieman korjata suuntaansa. Ohjauksessa on jonkun verran keskialueella velttoutta ja epätäsmällisyyttä, mikä maantienopeuksissa tuntui aluksi ensikertalaiselle hieman jännittävälle uraisella Tuusulanväylällä. Omistaja veikkasi osasyynä olevan vanhojen 235/75/15 maastorenkaiden. Olisikin kiinnostava kokeilla vastapaistetuilla, moderneilla kumeilla sama ajolenkki.

Kävikin hyvin nopeasti selville missä Range Rover Classic loistaa ja tarjoilee koko rahan edestä: stressitön talvinopeuksilla lipuminen.

Leppoisinta maantieajo on 80–85 km/h lukemissa. Ajomelua ei ollut, mitä nyt hieman tuulen suhinoita kuului. Omistaja osasi kertoa, että kyseisen voimalinjan välitysten maantieajon sweet spot onkin 85 km/h: vääntöä on tiskissä sopivasti ja moottori käy mieluisilla kierroksilla. Käytännön kulutus tuolloin kuulemma vajaassa 13 litrassa sadalle kilometrille.

Palaamme kaupunkiin ottamaan valokuvat. Yllätyn kuinka mukava ajokki vanhus on kaupunkiajossa. Automaatti ja V8 voivat olla iäkkäät, mutta en jää 30-40 km/h vauhdeissa kaipaan mitään lisää. Päälle kahden tonnin järkäle rullaa eleettä ja erinomaisen näkyvyyden ansiosta risteyksien tilanteet on nopea hahmottaa. Oman farkku-Seatin näkyvyys tämän jälkeen tuntuu surkealta.

Nyt on yksi mikrounelmistani täyttynyt ja siitä iso kiitos Rangen omistajalle Antille. Näitä ei usein tule vastaan, joten katseita kerättiin niin Helsingin Kalliossa kuin maantiellä. Ymmärrän täysin miksi näihin hurahdetaan, sillä tunnelma ratin takana oli poikkeuksellinen. Range Rover Classic tarjoaa eleganttia vintage-autoilua erittäin käytännöllisessä paketissa.

Ottaisin omani Brooklands Green värissä, kiitos.

-jussi p-

LUE MYÖS:

Autokuume: TOP 5 unelma-autoa alle 10k€

Kadonneen Triumphin metsästys

Range Rover Classic

 

You may also like...

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Have A Drive is Stephen Fry proof thanks to caching by WP Super Cache