Maailman ympäri jo neljättä kertaa – näin kilometrit ovat taittuneet Seatilla!

Kaupallisessa yhteistyössä: Mekonomen Vantaa

Reilu kolme vuotta ja jo yli 130000 kilometriä. Yli kolme kertaa maailman ympäri, eikä edes viitsi alkaa laskea, että kuinka paljon se tekee ajassa. Seatin ja minun yhteistä taivalta tuli lokakuun loppupuolella täyteen tasan kolme vuotta, lähes tuhat päivää ja 130000 kilometriä. Noin 3620 kilometriä kuukaudessa ja noin 120 kilometriä päivässä.

Loppuvuodesta 2016 muutaman vuoden vanha 3-sarjan BMW vaihtui Seatiin. Hankin Seat Leon ST FR 2.0 TDI 4Driven uutena – se oli samalla minulle myös elämäni ensimmäinen uusi auto, jos takavuosien työsuhdeautoja ei lasketa.

Miksi uusi Seat Leon ST FR 2.0 TDI 4Drive?

Syy vaihtoon oli se, että edellinen BMW:n E91 LCI alkoi olla aikamoinen rahareikä runsaiden kilometriensä vuoksi. Siinä alkoi yksi jos toinen paikka pettää ja vikoja jouduttiin korjaamaan jatkuvasti – ja sehän maksaa.

Lähdin hakemaan uuden auton hankinnalla myös huolettomuutta. Vaikka autojen kanssa on aina harmia ja murhetta, uudessa autossa ehkä paljon vähemmän. Seatinkin kohdalla sellaista pientä on ollut, mutta kaikesta huolimatta reilun kolmen vuoden takaista auton vaihtoa ei ole tarvinnut katua. Seatin sai myös rahoituksen 0-korolla, joka auttoi päätöksenteossa.

Määräaikaishuollossa, silloin kun maailman ympäri oli menty kolme kertaa – eli 120000 kilometrin kohdalla käytin auton tuttuun tapaan Mekonomen Vantaalla, samassa paikassa missä olen sen koko ajan huollattanut. Olen kokenut, että hommat siellä hoidetaan hyvin ja auton takuukin säilyy. 

Ensimmäisen 30000 kilometrin huollon yhteydessä Seatista paljastui Mekonomenin tekemässä huollossa öljyvuoto, siitä kerroimme aiemmin täällä.

Se oli yksi, oikeastaan ainoa isompi murhe, mitä Seatin kanssa on ollut. Takuukorjauksen jälkeen auto ei ole syönyt öljyä ja se on palvellut moitteettomasti.

Viime kevään ensimmäisten auringonsäteiden lämmittäessä kohtasin uuden ilmiön Seatin sisätiloissa. Ehdin jo pelästyä, että ilmiöstä tulee pidempiaikainen murhe. Nimittäin hermoja raastava kojelaudan narina. 

Pidin autoani erään palaverin aikana auringossa parkissa, ja kun siitä lähdin liikkeelle, alkoi narina. Kun käden laski kojelaudan päälle, se lakkasi. Käsi irti, se jatkui ja jatkui. 

Tutkin jo Youtubestakin kaikki mahdolliset videot, joissa opastetaan, että kuinka kojelaudan paneelien alle laitetaan vaimennusnauhaa ja narinasta päästään eroon.

Narina oli todella raivostuttavaa. Sitä kesti muutaman päivän, kunnes eräänä päivänä se vain lakkasi. Olin ihmeissäni ja mietin, että kuinka on mahdollista, että narina loppui yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Kunnes tajusin! En ollut osannut yhdistää narinan alkua siihen, että auto seisoi muutaman päivän takaisen palaverin aikana suorassa auringonpaisteessa tuulilasi aurinkoon päin. Kysymys täytyi olla jonkunlaisesta lämpölaajenemisesta. Muutama päivä sen jälkeen kojelaudan osat ilmeisesti palailivat lämmön aiheuttaman laajenemisen jälkeen oikeisiin mittoihin ja narina lakkasi. Onneksi – moisen kanssa olisi tullut hulluksi.

Miltä Leon tuntuu teknisesti 130 000 km jälkeen?

Kun Seat on nyt ylittänyt kolmen vuoden merkkipaalun, se on myös pitänyt katsastaa ensimmäistä kertaa. Katsastuksessa Seat sai puhtaat paperit, kuten arvelinkin. Huomautettavaa ei tullut mistään eikä pitänytkään, sillä tiesin auton olevan kyllä kunnossa, Mekonomenin huollossakin se oli vasta tsekattu.

Kun teimme aiemmin minun ja Jussin silloiseen Seatiin A-Katsastuksen kuntotarkastuksen, samassa yhteydessä mainittiin, että minun Seatin takapyörän koiranluussa olisi ehkä aavistus väljää. Nyt katsastuksen yhteydessä mainitsin asiasta katsastusinsinöörille ja hän tarkasti sen vielä erityisellä tarkkuudella. Katsastuinsinööri totesi, että ei hän sieltä löytänyt mitään erikoista, ei ainakaan lisääntynyttä välystä. Enkä minäkään ole takapyörän suunnalta kuullut mitään ylimääräistä ääntä. Ilmeisesti se on kunnossa, tai ei ole ainakaan pahentunut. Ennen kun takuu menee umpeen, asiaan täytyy vielä perehtyä. 

Seatin ulkonäkö on varsin maukas. Lisämaustetta sain mustalla cupramaisella teippauksella klilven taakse.

Seat on ollut näistä parista harmista huolimatta hyvä auto. Se on tarpeeksi tilava minulle, enkä osaa kaivata oikeastaan mitään erikoista siihen. Äänieristys voisi olla ehkä parempi ja äänentoistoa voisi myös hieman parantaa.

Ajettavuudeltaan se on todella vakaa ja miellyttävä hintaisekseen. Kuskin paikalla viihtyy hyvin, ja esimerkiksi auton istuinten verhoilut ovat pysyneet tosi hyvässä kunnossa. Kuljettajan jakkarallakaan, jossa on istuttu tietysti kaikkein eniten, ei ole mitään pahoja kulumia ja materiaalit ovat säilyneet ehjinä.

Uskoisin, että Seat tarjoaa Seat-Skoda-Volkswagen -kolmikosta ehdottomasti parasta vastinetta rahoille. Ajo-ominaisuudet on tietysti tärkeässä osassa, kun ajaa paljon. Talvikelissä Seatissa on ison auton tuntua ja se menee vakaasti tuiskuissa ja tuiverruksessa. 150 hevosvoiman ja reilun 300 newtonmetrin voimin olen pärjännyt ja arkiautoon se on riittävä. Vaikka ainahan se moottori saisi autossa olla tehokkaampi. 

Peruspirteän moottorin lisäksi, neliveto on minulle ehdoton osa voimalinjaa. Siitä en varmaan osaa luopua koskaan. Seat on nyt neljäs nelivetoinen auto minulla peräkkäin. Myös edellinen BMW oli neliveto, kuten myös sitä edeltävät työsuhdeautot, BMW niinikään ja sitä edeltänyt Subaru Legacy.

Vaikka kaikki autot ovat olleet nelivetoisia, niin niiden nelivetotekniikka on kuitenkin ollut hyvin erilaista. Subarun jatkuvan symmetrisen nelivedon eduksi täytyy sanoa, että se ei pettänyt missään, muistan kuinka eräänä pääsiäisenä vedin sillä painavaa peräkärryä lumisella mökkitiellä, kesärenkailla ja vielä jyrkkään ylämäkeen – ja auto eteni moitteettomasti. 

BMW:n xDriven ja Seatin Haldex-kytkimeen pohjautuvan 4Drive-nelivedon kanssa ei ole tullut mentyä niin ääriolosuhteisiin, mutta nekin palvelevat perusajossa mainosti. Neliveto kun on ensisijaisesti turvallisuusvaruste, että pääsee liukkaallakin kelillä liikkeelle silloin kun tarve on. Neliveto tuo myös hieman nopeammassa ajossa autoon dynaamisuutta, kun järjestelmä ohjaa vetoa riittävästi myös takapyörille. Seatin ESC-sport -toiminto on myös hauska silloin, kun pääsee esimerkiksi suljetulle radalle pöllyttelemään. ESC-sport antaa mukavasti vapautta leikittelyyn, mutta pitää kuitenkin pienen varmistuksen päälle ja vakauttaa menoa.

Mitä seuraavaksi – vai vieläkö maailman ympäri -matka jatkuu?

Tämmöiset kilometrit näkyvät jo kosmeettisesti. Keulan maalipinta on saanut aika paljon kiveniskuja – taas. Kerranhan niitä jo paikattiin ja taas olisi aika käydä auton keulaa läpi niiden osalta.

Seatin led-valot ovat ihan kelvot muttei täydelliset. Olenkin puolitosissaan metsästellyt lisäledienkin perään, mutta ne pitäisi saada säleikön taakse piiloon – ei törröttämään keulasta ulos. En halua keulalle mitään ylimääräisiä ulokkeita pilaamaan auton ulkonäköä. Nythän Seatin keulan ilme on hieman aggressiivisempi kuin alkujaan, kun keulaan lisättiin hieman mustaa teippaamalla, siitä operaatiosta voit lukea täältä.

Säleikön taakse valojen piilottaminen on myös aika haasteellista, koska säleikkö aiheuttanee valokeilaan varjostumia. Jos joku haluaa tästä ottaa haasteen vastaan, tarjoan auton mielelläni koekaniiniksi.

Seatin alusta on hieman iskunvaimennuksen osalta väsynyt, mutta ei vielä huonossa kunnossa. Jossain vaiheessa voisi miettiä myös iskareiden ja samalla jousien päivittämistä. Jouset voisivat olla myös alustaa hieman madaltavat.

Ja mitä autoa seuraavaksi kaavailen, niin se onkin isompi kysymys. Bemarihan se on aina mielessä ja 3-sarjan perään sitä tulee kuolattua, F21 tai G21 M-sport -mallina. Itse asiassa olen alkanut viime aikoina myös miettiä, että tarvitsenko edes farmari-autoa enää, joten F20 tai G20 voisi mennä myös. 

Mutta se ei taida olla nyt vielä ajankohtaista, Seatilla mennään vielä jonkun aikaa. Ehkä neljäskin kerta maailman ympäri.

-manu-

Ei valittamista.

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.