Ford Focus RS – heräteostoksen pikkutarkka anatomia

Ford Focus RS – heräteostoksen pikkutarkka anatomia

Parkkiruudussani nököttää Nitrous Blue värissä Ford Focus RS vuosimallia 2017. Sen mittarissa on vajaat 30 000 kilometriä, pellin alla odottelee 350 hevosvoimaa ja kämmeneni kihelmöivät. Tämä ilmestys ei ollut suunnitelmissani vielä alkusyksystä.

Onhan sinulla varmasti mukava asento? Tämä on aika pitkä turinointi…

Kaverin syytä

Pari vuotta aiemmin olin ostanut huokealla rahoituskorolla – 0 % – uuden Seat Leon ST FR:n. Seat tarjoili järkihintaan nelivetoa, vähäruokaisuutta ja suhteellisen hyvin tilaa. Eihän harmaa dieselfarmari ole se eloisin ja tunteita nostattavin menopeli, mutta Leon oli leppoisa  ajaa sekä varustelultaan mainio jokapaikan höylä. Siinä piti olla meille autoa joksikin aikaa. Kunnes…

Kaikki alkoi paria-kolmea kuukautta aiemmin ystäväni autokuumeen kimmoittamana. Anatomia tällä heräteostoksella on samantyyppinen kuin millä tahansa muullakin: ystävä kysyy ostovinkkejä ja lupaat auttaa. Sukellat vinkkien tiimoilta aiheeseen ja kohta olet itse yöuniasi myöten aiheen kimpussa. Alat haluamaan. Pandoran laatikko on avattu. 

Minun tapauksessani homma jalostui siihen pisteeseen, ettei internetin kahlaamisella ollut mitään tekemistä enää autokuratoinnin kanssa tai kaverini auttamisessa. Kävin sisäistä kuulustelua. Mihin minulla olisi varaa? Mikä toimisi yhtenä autona tarjoten joka pelitilanteeseen ratkaisun? Kysyin itseltäni vain kysymykset, joihin sain ostoa puoltavat vastaukset.

Se oli menoa seuraavat pari kuukautta. Hyppäsin altaan syvään päähän pommilla, eivätkä jalat enää yltäneet pohjaan.

Tavoitteena halpa teatteri

Jotenkin sain neuvoteltua itseni kanssa, että tehoa ja teatteria olisi oltava arjessa enemmän. Ovia ja ikkunoita saisi olla perhetarpeisiin. Hakuvahdit jauhamaan: neliveto, yli 300 hevosvoimaa ja modernia tekniikkaa. Ei halpa yhtälö vaikka kuinka tinkisin. Alustavan katselmuksen perusteella alkoi selvitä auton tyyppi: viistoperä tai farmari.

Lista oli seuraavanlainen: Seat Leon Cupra, Golf R, Focus RS, Audi S3, BMW 135i xdrive, Mercedes-Benz A45 AMG – kaikki vuosimallia 2012 tai uudempia.

Mersun sekä BMW:n tiesin hauskoiksi, mutta tiloiltaan pieniksi. Tilavasta Audista haluaisin RS-version, kun taas Golf R ja Cupra eivät vaan napanneet. Tuossa joukossa Focus RS tuntui raikkaalta tuulahdukselta.

Focus RS:ssä oli sopivasti leikkisä ote: hieman rally-lookia, drift-ajomoodi ja isot pakoputket sekä törröttävä spoileri. Fordin 2,3-litraisesta nelipyttyisestä Ecoboost-turbopadasta oli kaiveltu 350 hevosvoimaa (6000 rpm) ja 440 newtonmetriä vääntöä (2000–4200 rpm), ja nelivetosysteemikin oli nokkelaa sorttia. Youtube-videoiden perusteella sen pakoputket olivat halukkaat paukkumaan. Hiljalleen Focus RS alkoi resonoida minussa.

Kun harraste-Alfa meni kuin varkain kaupaksi, päätin antaa itselleni luvan intoutua Fordista ihan kunnolla.

Olin ajanut syksyn aikana jo useamman RS:n ja tiesin haluavani vakio-RS:n ilman minkäänlaisia after-market -putkistoja tai tehopäivityksiä. Takapenkillä nukkuisi taapero ja matka-ajoa tulee jonkun verran, joten auton oli oltava myös hiljainen niin halutessani.

Lisäksi oli oltava tehdastakuuta jäljellä, tuorein mahdollinen Ford SYNC infotainment -systeemi sekä Recaron Sportster CS -kuppipenkit. Vakio-Recaroiden selkänoja on kapea ja massiiviset sivuttaistuet puolestaan erittäin anteeksiantamattomat. Minä en yksinkertaisesti mahtunut niihin istumaan mukavasti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olisi suunnattava katse vuosimallien 2017 tai 2018 yksilöihin.

Villaviltistä lampaantaljaan

Seatista tarjottiin monenlaista hyvityshintaa: 20 000 eurosta 25 0000 euroon. Suomessa RS:iä oli tarjolla parisenkymmentä. Kotimaan hintahaarukka käytetyissä huiteli alle 45 000 eurosta liki 60 000 euroon, ja iso osa näistä oli vuoden 2016 mallia. Aivan tuoreimmat yksilöt ylittivät kipurajani.

Oli hämmentävää havaita, että jossain tapauksissa pyyntihinnoissa ei ollut mitään järkeä: identtinen auto (kilometrit, varusteet, vuosimalli) saattoi maksaa Hämeessä noin 45 000 euroa ja Tuusulassa 10 000 euroa enemmän. Kannattaisi mennä Tampereelle kauempaakin noilla hintaeroilla.

Näytti siltä ettei Nettiauton tarjonnasta budjettiin ja kriteereihin istunut mikään. Paitsi yksi.

Tässä kohtaa on syytä mainita erikseen Kamuxin myyjä Henry Juss. Koeajoin häneltä parikin RS:ää, mutta ne eivät olleet sitä mitä halusin. Nuori mies piti kuitenkin kaupat lämpöisinä parin kuukauden ajan, ja mainitsi useasti heidän Ruotsissa sijaitsevan RS:n.

Vuosimallin 2017 Ruotsi-RS:ssä oli kaikki asiat kohdallaan. Himoitut kuppi-Recarot, päivitetty viihdejärjestelmä ja myyjän mukaan maalipinta hyvässä kunnossa. Mutta Ruotsissa! Tuntui säätämiseltä, enkä antanut itselleni lupaa innostua.

Toki 500 euron varausmaksua vastaan auto rahdattaisiin minulle koeajettavaksi, ja mikäli auto ei vastaisi luvattua, rahat palautettaisiin. Silti se tuntui säätämiseltä: mikä olisi riittävä peruste perua kaupat ja saada varausmaksu takaisin? Mielikuvissani näin vain loputtoman juupas-eipäs -keskustelun myyjän kanssa jostain minulle merkittävästä ja myyjän näkökulmasta merkityksettömästä epäkohdasta.

Henry oli kuitenkin peräänantamaton ja sai leivottua kaupan ehdot sellaisiksi, etten yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Maksoin eräänä perjantai-iltana 500 euron varausmaksun ja sininen Focus RS lähti lahden toiselta puolelta kohti Helsinkiä.

Mielenkiintoinen sivuraide tähän kohtaan: kuppipenkkeihin ei saanut toista himoitsemaani perusvarustetta – penkinlämmittimiä. Tämä oli yllätys, minkä vuoksi lähes peruin kaupat pari päivää varausmaksun jälkeen. Tämä oli täysin minun mokani! Olin olettanut, että vuonna 2017 Pohjoismaissa myytävissä autoissa olisi edes lisävarusteena penkinlämmitin. Nope! Olettamus on munausten alku ja juuri. Vaihtoehtoja heiteltiin ilmaan lampaantaljasta villavilttiin.

The koeajolenkki

Puolitoista viikkoa myöhemmin auto oli Vantaan Petikon liikkeessä. Auto erottui heti harmaiden ja mustien saksalaisautojen rivistä. Yksilö oli sellainen kuin kuvailtiin: ei naarmuja – vain yksi pieni kiveniskemä konepellissä vajaan 30 000 kilometrin matkalla! Aika hyvin. Seatissakin oli enemmän.

Toinen epäkohta oli takaoven esiintyöntyvä kolhusuoja – sitä ei ollut. Eräs Ford-myyjä osasi kertoa, että ne ovat lapsiperheissä suosittuja leikkikaluja ja tuppaavat häviämään siinä missä Duplot. Kuppipenkit olivat hyvässä kunnossa sivuttaistukien kohdalta.

Testasin jarrulevyt sipaisemalla niitä peukalolla. Levyissä tuntui pientä lippaa jo olevan eli niiden vaihto olisi edessä viimeistään ensi kesänä. 235/35/19 Michelin Pilot Supersportit olivat nekin lopuillaan edestä, mutta kyllä niillä vielä hieman ajelisi.

Alla olivat virheettömät 20-puolaiset OEM-vanteet, mikä lämmitti mieltä.

Koeajolenkki vakuutti. Moottori tuntui odotettua pirteämmältä vaikka oli vakio. Tuntia aiemmin olin ajanut Lahdessa vastaavan, mutta vuodelta 2016 ja erot olivat tuntuvat. Moottori tuntui pirteämmältä ja jopa akustiikkakin vaikutti erilaiselta. Ruotsi-RS oli kokonaisuutena kunnossa – lähes. Selvisi, että huoltokirja ja käyttöohjekirjanen olivat hävinneet jossain kohtaa, samoin toinen avaimista. Näiden tiimoilta asioiden selvittely on vielä käynnissä.

Kaiken kaikkiaan aikaa tähän heräteostoksen tekemiseen meni noin pari kuukautta. Seuraavat askelmerkit Focuksen suhteen ovat hienovaraiset ulkoiset ehostukset ja mahdollisesti keulan suojakalvotus kiveniskuja vastaan.

Ja tietenkin talven liukasratapäivät – niihin on päästävä. Sen Drift-moodin houkutus on nimittäin mahdoton.

-jussi p-

Teippaus antaa uutta ilmettä! – Pitkästä tavarasta vai valmiilla sapluunalla?

Pienet reiät piiloon!

 

2 thoughts on “Ford Focus RS – heräteostoksen pikkutarkka anatomia”

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Have A Drive is Stephen Fry proof thanks to caching by WP Super Cache